Isoäidinneliöt

  Minä olen käsityö ihminen, olen aina ollut. Pienestä pitäen on askarreltu (tai ainakin yritetty) vaatteita nukeille, barbeille ja bratzeille. Olen kotona tehnyt bratzeille talon puusta. Langasta on yritetty tehdä pussukoita ja nyssyköitä ja lapasia on tehty useampi pari joskus. Ala-aste ikäisenä kävin vapaa-ajalla käsityöpajassa, jossa tehtiin kaikennäköistä savesta ja puusta sekä perus askartelua. Yläasteella tein yleensä haastavimmat työt ja olinkin 10 oppilas käsitöissä. Seitsemännellä luokalla tiesin jo haluavani opiskelemaan jotakin käsitöihin liittyvää. No täällä ei oikein muuta vaihtoehtoa ollut kuin Vaatetusalan artesaaniksi opiskelu (hain muillekin linjoille ja olisin päässytkin, mutta halusin silti artesaaniksi). Menin kyseiselle linjalle sillä halusin oppia tekemään vaatteisiin kaavat itse, eikä minulla ollut edes tarkoitus pyrkiä alan töihin valmistumisen jälkeen.

  Aina silloin tällöin innostun jostakin käsityö jutusta, kuten viime syksyny innostuin tekemään ystävänauhoja, vuodenvaihteessa neulomaan taas villasukkia, lähinnä vauvojen junasukkia (Niitä tein aika monta paria, koska ne on nopeat ja helpot tehdä. Nyt pitäisikin myydä niitä vain eteenpäin.) ja loppukeväästä tekemään rannekoruja helmikudonnalla. Neulominen on oikeastaan joka syksyinen/talvinen juttu mihin innostun. Tämän kertainen innostukseni on isoäidinneliöt. Tarkoituksenani onkin tehdä valkoisen, harmaan ja mustan sävyisistä neliöistä joko päiväpeitto tai vauvanpeitto kunhan vain jaksan tehdä tarpeeksi monta neliötä.