Kolinaa kohti

  Lauantaina oli aika erilainen päivä verrattuna siihen, että aamusta oli suunnitelmissa vain käydä kaupungilla kiertelemässä. Kotoa lähdettiin puolenpäivän aikaan jolloin oli vielä hieman viileä, joten Victorialle puin fleecehaalarin ja lakin ja tumput pistin laukkuun, itselleni otin jakun ja huvin mukaan. Suuntasimme vierailulle N isän luokse ja siellä vierähtikin tunti. Tämän jälkeen N suuntasi soittelemaan rumpuja ja minä jatkoin kaupungille ostoksille.

En ollut päässyt edes kaupunkiin kun anoppi soitti ja kysyi tulisimmeko illalla perhetuttujen luokse syömään itsetehtyjä hampurilaisia ja N oli jo suostunut joten itse vain myönnyttelin. Kaupungissa kerkesin kiertää pari liikettä rauhassa kunnes N soitti. Taas kerran hän unohti treenikämpän avaimien roikkuvan samassa nipussa autonavaimien kanssa ja kyseinen nippu oli minulla. Lisäksi hän kertoi, että menisimme kalastamaan heti kun vain olisin hoitanut asiani kaupungissa ja palannut takaisin. Hei hei vain rauhallinen kiertely ja katselu. Siinä sitten hiki päässä juoksin läpi kauppoja yliviivaten ostoslistaa.

  N isän luokse palattuani vetäisimme ruoan napaan, vaihdoimme Victorian vaipan ja pistimme menoksi. Yhdeksän henkilöä hyppäsi auton kyytiin ja suuntasimme kohti Maalahtea ja Kolinan kalastuspaikkaa. Aika vierähti sutjakasti vaikka itse vain katselin kun miehet kalastivat ja kaitsin lapsia. Lauantaina oli todella kaunis päivä ja maisemat eivät olleet yhtään huonommat. Illan hämärtyessä ja viiletessä oli hyvä lämmitellä nuotion ääressä ennen lähtöä. Yksi meidän porukasta onnistui saamaan kaksi noin kilon painavaa kirjolohta ylös viimeisen tunnin aikana joten aika köyhäksi saalis jäi.

  Kello oli yli yhdeksän kun saavuimme takaisin Vaasaan ja siitä menimme vielä pariksi tunniksi tuttavien luo johon meidät kutsuttiin aamulla. Tämän jälkeen uni maittoi varsinkin pienimmälle. Oli oikein mukava päivä.